Muistatko By: Juhani Aho (1861-1921) |
---|
Muistatko by Juhani Aho is a beautifully crafted novel that explores the complexities of memory, love, and loss. The story follows the protagonist as he navigates through his past, re-living moments of joy and sorrow that have shaped his life. Aho's writing is poignant and evocative, drawing the reader into the protagonist's memories and emotions.
The novel delves deep into themes of nostalgia and longing, as the protagonist grapples with the passage of time and the inevitable changes that come with it. Aho's prose is lyrical and mesmerizing, painting vivid pictures of the Finnish countryside and the characters that inhabit it.
One of the standout elements of Muistatko is the depth of emotion that Aho brings to his characters. The protagonist's relationships with his loved ones are tender and heartfelt, making the reader feel a deep connection to his story. The novel is a poignant meditation on the passage of time and the impact of memory on our lives.
Overall, Muistatko by Juhani Aho is a beautifully written novel that will resonate with readers who appreciate introspective and emotive storytelling. Aho's lyrical prose, rich character development, and evocative themes make this a must-read for fans of literary fiction. Kukkia keväiseltä niityltä Juhani Aho Kun hautasi umpeen luotua sen ympärille ryhmittynyt saattoväki kuin yhdestä suusta yhtyi viimeiseen virteen, paisuttaen sen kuin ylös korkeuteen kumpuilevaksi suitsutukseksi, vihlaisi rintaani katkera, kirvelevä tunne, että nyt olin sinut lopullisesti menettänyt. En ollut menettänyt sinua vielä silloin , kun olit hengähtänyt viimeisen hengähdyksesi. Pidin sinua silloin vielä kädestä ja sinä tunnuit olevan ainakin osaksi minun. Eikä erontunne arkkua hautaan laskettaessa ja sitä umpeen luotaessakaan vielä ollut täysin tietoinen. Olithan siinä, joskin turpeen alla, ja minusta oli kuin olisin, haudalle tullen ja sitä hoitaen ja kukittaen, vielä kauankin voinut olla kanssasi kosketuksissa. Ja olisihan, minunkin kerran kuoltuani, levätty saman turpeen alla, yhdessä elettyä yhdessä häviten. Mutta kun saattoväki sataäänisenä veisasi: "Ja ruumis, se maatunut maassa, nyt katoovaisuutensa muuttaa ja taivaassa sielunsa kanssa on alkava eloa uutta, oi onnea, ihanuutta!" niin oli kuin ero olisi ollut lopullinen ja peruuttamaton. Ne kaikki, ystävät, tuttavat, jopa ventovieraatkin uskovaiset yhtäkkiä kuin tempasivat sinut minulta ja veivät miltei mielenosoituksellisesti sinut virtensä sävelsiivillä minulta pois... Continue reading book >>
|
eBook Downloads | |
---|---|
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader |
Kindle eBook • Mobi file format for Kindle |
Read eBook • Load eBook in browser |
Text File eBook • Computers • Windows • Mac |
Review this book |
---|