Kuolleet omenapuut Runollista proosaa By: Joel Lehtonen (1881-1934)
"Kuolleet omenapuut Runollista proosaa" by Joel Lehtonen is a beautifully written piece of Finnish literature. Lehtonen's poetic prose draws the reader into a hauntingly atmospheric world, where the dead apple trees serve as a powerful symbol of decay and lost beauty. The imagery in this book is vivid and evocative, painting a picture of a desolate landscape that mirrors the inner turmoil of the characters. Lehtonen's exploration of themes such as nature, mortality, and the passage of time is both thought-provoking and deeply moving. While the book's style may not be to everyone's taste, those who appreciate literary fiction and poetic language will find much to admire in "Kuolleet omenapuut Runollista proosaa." Lehtonen's writing is lyrical and poignant, making this a novel that lingers in the mind long after the final page is turned. First Page: KUOLLEET OMENAPUUT Runollista proosaa Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1918. MUTTISEN ONNI eli laulu Lyygialle. »Mitä, häh?» sanoo kirjakauppias Aapeli Muttinen. »Ettäkö minä olen pomomies?... Että asun kuin Horatius, kaikkein alamaisimmasti se myönnettäköön, turkkilainen! Että minulla on Tusculum, vai mikä se huvila oli, se, jonka Maecenas oli lahjoittanut hänelle sabinilaismaassa? Turkkilainen sen muistakoon. No, hän palveli Maecenasta, minä yleisöä ... viidenkymmenen pennin kirjoja myymällä...» Se »Tusculum» on Muttisen maatila. Ihana paikka, jota on rauhoittavaa ajatellakin kesän alkaessa tulla, kaupunkilaistalven jälkeen, mammonan touhuissa, harmaan taivaan alla menneen, harmaan niin, että se tekee Muttisen otsan rypyt kaksin verroin lukuisammiksi. Kesäisen ajan työtön paratiisi... Sievoisen matkan päässä kaupungista, hänen synnyinseudullaan, huvila mäellä Saimaan lahden sokkelossa. Tuuheain koivujen välitse pilkottaa lahdelle hänen parvekkeensa. Onnellinen on Aapeli siellä varsinkin kesän ensimmäisinä päivinä, juuri silloin kun hän on ylen kyllästynyt ja väsynyt kaupunkilaiseen touhuunsa, silloin kun maalla köllöttämisellä on hänelle jälleen uuden ja kulumattoman lumous. Niin uupunut hän on tuon rakkaan rahan haalimisesta, tiskinsä takana törröttämisestä, ettei hänen otsansa viimein keväällä jaksa enää mitään ajatella, ei mitään muistellakaan... Continue reading book >>

Kuolleet omenapuut Runollista proosaa By: Joel Lehtonen (1881-1934)

"Kuolleet omenapuut Runollista proosaa" by Joel Lehtonen is a beautifully written piece of Finnish literature. Lehtonen's poetic prose draws the reader into a hauntingly atmospheric world, where the dead apple trees serve as a powerful symbol of decay and lost beauty.

The imagery in this book is vivid and evocative, painting a picture of a desolate landscape that mirrors the inner turmoil of the characters. Lehtonen's exploration of themes such as nature, mortality, and the passage of time is both thought-provoking and deeply moving.

While the book's style may not be to everyone's taste, those who appreciate literary fiction and poetic language will find much to admire in "Kuolleet omenapuut Runollista proosaa." Lehtonen's writing is lyrical and poignant, making this a novel that lingers in the mind long after the final page is turned.

First Page:

KUOLLEET OMENAPUUT

Runollista proosaa

Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1918.

MUTTISEN ONNI

eli laulu Lyygialle.

»Mitä, häh?» sanoo kirjakauppias Aapeli Muttinen. »Ettäkö minä olen pomomies?... Että asun kuin Horatius, kaikkein alamaisimmasti se myönnettäköön, turkkilainen! Että minulla on Tusculum, vai mikä se huvila oli, se, jonka Maecenas oli lahjoittanut hänelle sabinilaismaassa? Turkkilainen sen muistakoon. No, hän palveli Maecenasta, minä yleisöä ... viidenkymmenen pennin kirjoja myymällä...»

Se »Tusculum» on Muttisen maatila. Ihana paikka, jota on rauhoittavaa ajatellakin kesän alkaessa tulla, kaupunkilaistalven jälkeen, mammonan touhuissa, harmaan taivaan alla menneen, harmaan niin, että se tekee Muttisen otsan rypyt kaksin verroin lukuisammiksi. Kesäisen ajan työtön paratiisi...

Sievoisen matkan päässä kaupungista, hänen synnyinseudullaan, huvila mäellä Saimaan lahden sokkelossa. Tuuheain koivujen välitse pilkottaa lahdelle hänen parvekkeensa.

Onnellinen on Aapeli siellä varsinkin kesän ensimmäisinä päivinä, juuri silloin kun hän on ylen kyllästynyt ja väsynyt kaupunkilaiseen touhuunsa, silloin kun maalla köllöttämisellä on hänelle jälleen uuden ja kulumattoman lumous.

Niin uupunut hän on tuon rakkaan rahan haalimisesta, tiskinsä takana törröttämisestä, ettei hänen otsansa viimein keväällä jaksa enää mitään ajatella, ei mitään muistellakaan... Continue reading book >>

This book is in genre
Languages

eBook links
Wikipedia – Joel Lehtonen
Wikipedia – Kuolleet omenapuut Runollista proosaa

eBook Downloads
ePUB eBook • iBooks for iPhone and iPad • Nook • Sony Reader	Kindle eBook • Mobi file format for Kindle
Read eBook • Load eBook in browser	Text File eBook • Computers • Windows • Mac